Kun syksy alkaa taittua talveksi ja pimeys tulee aina vain aiemmin ja aiemmin, alkaa keskustelu, joka vetää lähes vertoja kevään koirankakkasodalle: koska saa laittaa jouluvalot ikkunaan?
Eräät jouluvalointoilijat eivät halua kutsua kyseisiä valoja jouluvaloiksi, vaan esimerkiksi "hämärävaloiksi". Tällä tavalla nimettynä niitä on tietysti oikeus käyttää koska vain haluaa, ja on luonnollista laittaa ne ikkunaan mieltä piristämään, kun pimeä aika alkaa olla pidempi kuin laki sallii. On toki hieman kyseenalaista, voiko esimerkiksi tontuin koristeltuja valoja enää hyvällä omallatunnolla nimittää hämärävaloiksi.
Itse rakastan jouluvalojen ja muiden härpäkkeiden spottailua. Se, että joulu tulee kauppoihin jo lokakuussa, ei häiritse minua ollenkaan. Kierrän häntä heiluen kauppojen joulukalenterihyllyjä ja hihkun jokaiselle konvehtirasialle. Sytytän itsekin kynttilöitä ja lyhtyjä (sen enempää hössötystä mieheni ei kotiin halua ennen joulukuuta) ja fiilistelen hiljakseen katukuvaan ilmestyviä kuusia. Annan muiden olla rauhassa jouluilultani, joten en usko kenenkään siitä erityisesti häiriintyvän.
Jotkut ihmiset saavat toisten ihmisten juhlinnasta täysin käsittämättömiä mahanpuruja. Jouluvaloja tervehditään yökkäillen, isänpäivänä lahjan ostaminen yhteisen lapsen isälle on sairasta ja paheksuttavaa ja ne vasta pahoja ovatkin, jotka viettävät ystävänpäivää. Halloween menee jo niin pitkälle, että sitä sietää kauhistella viikkokausia.
Arvatkaapas mitä. Juhliminen on tosi mukavaa. On hauskaa saada valoja ikkunoihin ja pihoihin pimeän tultua. Joulusuklaa on ihan sikahyvää. Isänpäivälahjan saa ostaa myös omalle miehelle, jos haluaa juhlia sitä, miten hyvä isä tämä on; se ei tarkoita, että oma isä unohtuisi. Ystävänpäivänä on ihanaa olla vähän ällö. Ja Halloween on mahtava syy muksuille pukeutua möröiksi, peikoiksi ja zombeiksi, nauttia syksystä juhlimalla siis.
Itse olen alkanut odottaa joulua, varovaisesti, mutta kuitenkin. Eräänä päivänä joraillessani joululaulua, katsoi mieheni minua järkyttyneenä ja huudahti "Ei vielä!"... viikon päästä hän oma-aloitteisesti osti kaupasta joulutorttutaikinaa. Kaipa hän tietää, ettei joulutonttu ja kaikenmaailmanjuhlija selviä ilman pieniä myönnytyksiä; puolet juhlasta on kuitenkin se ihana odotus ja jännitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti