Isät

Tänään on isänpäivä ja onnittelin omaa isääni piipahtamalla isänpäiväkahville ja antamalla lahjaksi kirjan josta itse pidin sekä omatekoisen kirjanmerkin runoineen. Myöhemmin illalla menemme vielä vanhempieni luokse syömään. Avomieheni isää juhlistamme hänen palattuaan matkoilta, tänään onnittelut lähtivät puhelimen välityksellä.

Isänpäivän alla, kuten muidenkin juhlapäivien lähestyessä, ottavat kaupat täyden hyödyn ihmisten juhlinnasta. Kortteja sun muita on kaupoissa kauan ennen itse h-hetkeä ja eri liikkeet mainostavat isille työkalupakkeja, partavesiä, pyjamia, urheilusettejä ja mitä vielä. Tämä nostaa monilla niskakarvat terhakasti pystyyn ja saa ihmiset kiukuissaan nousemaan barrikadeille eri foorumeilla.

Lueskeltuani lukijoiden jättämiä kommentteja iltapäivälehtien isänpäiväjutuissa, tunsin lievää surumielisyyttä kommentoijien kyynisyydestä. Niin moni oli isänpäivästä kiukuissaan. Isänpäivä haukuttiin kauppojen ja korttimyyjien keksinnöksi, kaupalliseksi roskaksi ja huonon omantunnon helpottamisen päiväksi. Eikö isää voi muistaa muulloin kuin isänpäivänä, sivustolla kysyttiin. Onko pakko tuputtaa isälle kaikkea roskaa? Eikö vaimo vain voisi viedä kakarat pois jaloista yhden päivän ajaksi? Yksi puhelinsoitto ei korvaa isän hylkäämistä!

Tapasin itse omaa isoisääni hyvin harvoin, sillä asuimme kaukana toisistamme. Äitini isää taas en koskaan tavannutkaan, sillä hän kuoli ennen syntymääni. Isäni isälle en myöskään soitellut, sillä olin varsin pieni vielä vaarini ollessa hyväkuntoinen, ja vaari oli sotaveteraani, joka ei ymmärtääkseni ollut omimmillaan pienten tyttöjen seurassa. Juttelin puhelimessa mummin kanssa ja lähetin vaarille terveisiä lopuksi. Kun kävimme kylässä, oli aina hieman jännittävää, kun mummin lämpimän syleilyn jälkeen mentiin olohuoneeseen ja piti mennä sanomaan vaarille päivää. Vaari istui suuressa nojatuolissa lukulampun valossa ja katsoi uutisia tai luki. Huoneen halki kulkeminen tuntui pitkältä matkalta.

Minulla on jollakin videokameran kaseteista nauhoitus vaaristani laulamassa laulua talvesta. En ole katsonut nauhaa pitkään aikaan, sillä se on katsottavissa vain videokamerasta televisioon liitettävän johdon kautta. Sävel on kuitenkin vainonnut minua aina toisinaan, vaikken muista sanoja kunnolla. Oli vaari siis joskus leikkisäkin. En vain muista enää niin tarkasti. Minulla on kuitenkin vaarista lämmin, vaikkakin hieman jännittynyt muisto.

Äitini isästä olen kuullut paljon juttuja, joista saa kuvan hyvin erikoisesta miehestä. Olen aina surrut, etten tuntenut häntä. Hän oli vahva persoona, ja koska en itsekään ole mitenkään laimea luonteeltani, olisimme todennäköisesti joko rakastaneet tai vihanneet toisiamme.

Omasta isästäni on vaikea kertoa asioita, sillä kaikki jää tällaisessa lyhyessä tekstissä liian etäiseksi. Miten voisi kuvailla ihmistä, joka on ollut sydänystäväni koko ikäni, kalakaverini, retkikaverini, harrastuskaverini, paras iltasatujen kertoja maailmassa ja ainoa ihminen, joka osaa tehdä peitosta sellaisen paketin, ettei mikään sängynaluspeikko pääse varmasti syömään varpaita.

Minulla on aina ollut sellainen olo, että äidin kanssa välimme lähentyivät kun muutin kotoa pois, sillä otimme kotona ollessani melko usein yhteen. Eri osoitteissa asuessamme ei arjen yksityiskohdista tule kahden hyvin erilaisen ihmisen kesken riitaa, ei ainakaan niin helposti. Isän kanssa ei ollut näin, koska riitelimme todella harvoin kotona ollessani. Sen sijaan läheisten välien ylläpitämiseksi täytyy nyt tehdä enemmän töitä, jotta muistamme arjen kiireissä nähdä ja kuulla toisiamme usein. Mutta onneksi aikaa löytyy, ja jos ei löydy, sitä tehdään.

Isää ei pitäisi muistaa vain isänpäivänä. On kuitenkin tärkeää, että isää muistetaan edes silloin. Ja vaikka isää muistettaisiin joka viikko tai joka päivä, on isä päivänsä ansainnut. Puhun nyt aivan tavallisista isistä, isistä, jotka peittelevät illalla, lukevat satuja, pelaavat jalkapalloa, auttavat läksyissä tai ovat muuten läsnä lastensa elämässä. On ihanaa juhlia sitä, että on isä. Ja jos on onnekas, on myös isoisä. Soitetaan heille. Käydään halaamassa. Jos tuntuu siltä, annetaan se partavesi tai kirja tai pelisetti, kyllä isä siitä tykkää.

Onnea kaikille isille, jotka ovat lapselle turva ja syli, johon käpertyä.